Turkestanin kenraalikuvernementti

Turkestanin kenraalikuvernementti (ven. Туркеста́нское генера́л-губерна́торство, Turkestanskoje general-gubernatorstvo) oli hallintoalue Venäjän keisarikunnassa vuosina 1867–1917. Keski-Aasiassa sijaineen alueen hallinnollinen keskus oli Taškent. Sen pinta-ala oli 1,7 miljoonaa neliökilometriä vuonna 1914 ja asukasmäärä 6,5 miljoonaa henkeä vuonna 1911.^[1]

Kenraalikuvernementti muodostettiin Turkestanin alueesta, venäläisten vuonna 1866 valtaamista alueista ja osasta Semipalatinskin aluetta. Se jakautui aluksi Syrdarjan ja Semiretšjen alueisiin. Buharan kaanikunnalta vallatuista alueista perustettiin vuonna 1868 Zeravšanin piirikunta, joka muutettiin Samarkandin alueeksi vuonna 1887. Hivan kaanikunnalta vallatulle alueelle perustettiin vuonna 1873 Amudarjan departementti. Kokandin kaanikunnan alueesta muodostettiin Ferganan alue vuonna 1876. Semiretšjen alue siirrettiin vuonna 1882 Aron kenraalikuvernementtiin, mutta palautettiin takaisin vuoden 1899 loppuun mennessä. Vuonna 1898 Turkestanin kenraalikuvernementtiin liitettiin Taka-Kaspian alue.^[1]

Kenraalikuvernementti oli Venäjän sotaministeriön alainen. Sen alueet jakautuivat kihlakuntiin, volosteihin ja paikallisyhteisöihin. Kenraalikuvernööreinä toimivat Konstantin Kaufman (1867–1882), Mihail Tšernjajev (1882–1884), Nikolai Rozenbah (1884–1889), Aleksandr Vrevski (1889–1898), Sergei Duhovskoi (1898–1901), Nikolai Ivanov (1901–1904), Nikolai Tevjašev (1904–1905), Dean Subbotitš (1905–1906), Nikolai Grodekov (1906–1908), Pavel Mištšenko (1908–1909), Aleksandr Samsonov (1909–1914), Fjodor Martson (1914–1916) ja Aleksei Kuropatkin (1916–1917). Hallintoalueen olemassaolo lakkasi helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917.^[1]